Vuorotyötreenaaminen

Vuorotyötreenaaminen on tullut silloin tällöin esille nettimaailmassa ja tämä on välillä pohdituttanut minuakin.

Miten sovittaa kunnollinen ja monipuolinen treeni vuorotyön ja yksinhuoltajuuden sekä parisuhteen keskelle? Milloin ehtii treenaamaan ja minkä verran? Mitkä asiat tulisi ottaa huomioon? Huonojen yöunien vaikutus treenaamiseen ja työntekoon? Entä riittääkö vuorokaudessa tunteja tähän kaikkeen?

Välillä tuntuu, että voisi luovuttaa ihan kaiken suhteen. Ihan sama miltä näytän, ihan sama miten syön, ihan sama tuleeko treenattua, mutta sitten mieleen palautuu ne ajat, jolloin painoin 25kg enemmän. Ja vaakakin kotona muistuttaa viikottaisesta punnituksesta. Tällä hetkellä vaakalukema ei näytä todellakaan hyvältä. Pitkän rankan lapsikiukuttelun, huonon ruokavalion, parisuhteen (onko tää muka syy, EI!) ja lähes nollilla ollut urheilu on aiheuttanut useamman kilon painonnousun. Tästä onkin hyvä ottaa itseään taas niskasta kiinni (kuinkahan monta kertaa olen ehtinyt tämänkin sanomaan?) ja tehdä asialle jotain.

Siispä. Tankotanssi alkaa uutena lajina minulle, kokeilen muutaman kerran verran ja katson tuleeko jatkoja samalle salille, jonne ostin kymppikortin. Alan siis käymään kuntosalilla lapsenhoidon järjestymisen puitteissa ja vähintään kerran viikossa pääsen tankotanssia ihmettelemään. Tämän lisäksi olen asettanut itselleni vuodelle 2015 tavoitteita:

Avauduin Miehelle yksi päivä siitä, ettei oikein pääse käyttämään salin kymppikorttia kun kukaan ei ehdi auttamaan lapsen hoidossa. Äiti on lupautunut hoitamaan tiistaisin helmikuun loppuun asti, mutta viikossa on monta muuta päivää, jolloin voisi käydä salilla, ryhmäjumpissa ja sun muuta. Mies saattoi alkaa ajattelemaan asiaa minunkin kantaa tässä parisuhteessa. Vaikka lapsi ei ole hänen, lapsi on silti mukana parisuhteessa hyvin tiiviisti, joten hieman vastuuta pitäisi jakaa toiselle. Ei, en pakota, mutta tarjoan mahdollisuutta siihen, että voisi tutustua lapseeni ilman minua silloin tällöin, puuhastella "miesten" juttuja ja muuta kivaa. Hän lupasi ajatella asiaa, jos saisi omat aikataulunsa sovitettua niin, että antaisi minullekin silloin tällöin tunnin kahden mahdollisuuden treenata. Hänen treeniaikataulunsa on niin vaihteleva viikottain ja vaihtelee myöskin työpäivät. Välillä on viikkoja, jolloin hän tuntuu treenaavansa/pelaavansa useammin kuin me näkisimme. :D

Ja HAA! Veljeni on auki neljä lapsen hoitokeikkaa, joten hänenkin kanssa tulisi sopia treenihetkeni. ;)

Kirjoittelen tästä aikataulun sovittamisesta pitkin blogia, miten tämä kaikki onnistuu siis vuorotyön, lapsen hoidon, parisuhteen ohella. Tässä onkin jo vähän kirjoitettuna omia ajatuksia.

Tankotanssi

Eilen alkoi tankotanssi-kurssi. Kurssi kestää toistaiseksi helmikuun loppuun ja toivon mukaan jatkuu, ainakin näin ensimmäisen kerran jälkeen! Hullun hauskaa hommaa, masokistista kipua ja jollain tavalla sairaalloista nautintoa kipujen ohella. Uusien outojen lihaksien löytämistä, tangossa kiipeilyä. Mustelmia, hikeä, verta ja kyyneliä. Ryhmässäni on kuusi tankoilijaa ja opettaja. Eilen opeteltiin astelemaan tangon ympärillä, tankoon nousua "seisomaan" ja risti-istuntaa. En ole ihan perillä kaikista termeistä, mutta eiköhän kurssin edetessä termit tule paremmin tutuiksi. Kieputtiin myöskin tangon ympärillä.

Peiliin oli pakko katsoa, näin vain ryhdittömän, lihaksittoman (on mulla lihaksia tuolla jossain piilossa näköjään!) hahmon, joka epätoivoisesti yritti päästä kauniisti tangon ympärille asettumaan. Nilkkoja piti muistaa ojentaa. Ainoastaan peiliin katsomalla oppii itsestään, missä raajat menee ja millä tavalla ne taittuu. Pystyi peilin kautta korjaamaan asentoaan. Opettaja kävi välillä korjaamassa käden tai nilkan asentoa. Näin ensikertalaisena, ei hassumpaa!

Ja jälkimainingit. Jalkapöydät mustelmilla, reidet ja sääret kipeinä, käsivarret... Ja selässä on uusia kummallisia lihaksia paikoissa, joissa ei niitä tajunnut olevan! Unohtamatta vatsalihaksia! Tietää tehneensä ja antaneensa lähes kaikkensa. Viimeiseen asti hikoiltiin ja kiipeiltiin tangossa. Tästä on hyvä jatkaa tiistaisin tankoilua, seuraavaa tuntia odotan jo kuin kuuta nousevaa.

Suosittelen kaikille, jotka ovat miettineet tankotanssia lajiksi. Sopii aloittelijoille, edistyneille, urheilijoille, sellaisille, joilla ei ole urheilutaustaa, isoille, pienille, ylipainoisille, normaalipainoisille, ihan kaikille, vanhemmille ja nuoremmille! Uskomaton laji!

For a long time....

....ja mitä onkaan tapahtunut huhtikuun jälkeen? Liityin Tinderiin ystäväni patistamana, olin kyllästynyt elämääni ja kummallisiin deittijuttuihin. Lopetin deittipalstailut, treffi-ilmoitukset poistin kaikkialta missä niitä oli ja liityin Tinderiin ns. pelaamismielessä. Siitä sain huvini, ilman minkäänlaisia odotuksia.

Ja miten kävikään. Tapasin kesäkuun lopulla miehen. Punapartaisen, pitkähkön, sympaattisen, järjettömän ihanan. Asuu samassa kaupungissa. On kuusi vuotta vanhempi, lapseton, urheilullinen. Olemme pitäneet yhtä kohta seitsemän kuukautta ja edelleenkin tuo jaksaa sykähdyttää mun sydäntä. Välillä on ollut vaikeuksia, kivikkoisia teitä ja polkuja, ylä- ja alamäkiä. Näistä kerron ihan erillisessä postauksessa erikseen.

Muistanette postauksen, jossa kirjoittelin poltetusta sillasta? Otin ko. mieheen yhteyttä uudelleen jokin aika sitten ja annoimme koeaikaa ystävyyssuhteen uudelleen herättämistä varten. Tosin sähköpostin välityksellä toistaiseksi, mutta kuitenkin. Nyt en ole hänestä kuullut hetkeen mitään ja huomaan kaipaavani häntä. Hänellä on ollut elämässään suuria muutoksia tapahtunut ja taitaa olla juuri nämä päivät, jolloin jotain uutta ja ihmeellistä tapahtuu ja hän kääntää uuden lehden elämässään isänä. Toivon kuulevani hänestä pian jotain. Toivon, että koeaika onnistuu ja voimme olla jälleen ystäviä.

Pojan kanssa on ollut erityisen vaikeaa huhtikuun jälkeen. Päivät on ollut todella riitaisia ja vaikeita, haasteellisia. Ja siis todella.... JOKA PÄIVÄ. Voitte uskoa kuinka uupunut olen ollut päivästä toiseen, työpaikka oli ainoa paikka, jossa pystyi lepäämään. Helvetti alkoi yhä uudelleen kun haki tarhasta, päättyi kun vei tarhaan. Nyt yllättäen kahden viikon aikana tilanne on muuttunut täysin. Poika on jälleen omaitsensä! HURRAA!

Ja nyt näin lopuksi kysyn lukijoilta, jos niitä on enää... ;) Mistä asioista toivotte postauksia jatkossa?

Lähde

Suhteet

Viime aikoina on tullut paljon pohdittua suhteita. Oli sitten kyse ystävyyssuhteista, parisuhteista tai perhesuhteista. Perheessä yksi jäi pitkälle sairaslomalle viime vuoden puolella ja olen joutunut oman elämän ohella auttamaan häntä kovin paljon. Olen luopunut viikkojen aikana paljosta, ja huomannut, että oma elämäni on toisarvoista. Niinhän sen ei pitäisi olla. Ja sama rumba alkaa uudestaan, tosin yritän muistuttaa itselleni, että tämä on vain väliaikaista ja yritän löytää pieniä positiivisia puolia: puolen tunnin juoksulenkki, kauppareissurauhat, ehkä hetken treffitilaisuus. On taas hetken paikka olemassa, johon voin Pikku-Een viedä vähäksi aikaa. Ja se on kesä tulossa!

Olen joutunut luopumaan jopa yhdestä hyvästä ihmisestä viime vuonna, kummankin poltettua omalta osalta sillat takanamme. Luultavasti väärinkäsityksiä, mutta asiaahan ei voi setviä millään lailla vaan haukutaan toisemme pystyyn. Ei yritetä edes ymmärtää. Ehkä toisaalta hyvä näin, koska tiedän toisella olleen tunteita liikaa pelissä, joita mulla itselläni ei ollut antaa hänelle. Olen kieltämättä kaivannut hänen fiksuja ja hauskoja juttujaan. Toista hänen kaltaistaan ei ole, mutta minkäs teet. Life is going on. Tätä kun on jälkeenpäin pohtinut niin olisiko pitänyt ehkä antaa omillekin tunteille tilaa? Vai olisiko silloin yrittänyt liikaa ja pilannut myös sillä tavalla tämän ihmissuhteen? Olisiko silloin valehdellut itselleen vai olisiko koko juttu kääntynyt hyvään suuntaan? Lopulta olin hänelle virtuaalikaveri, ehkä hän ei olisikaan ollut sen arvoinen.

Parisuhteet? Mitä ne on?

Niitä on vaikea rakentaa millekään pohjalle kun yksistä treffeistä ei päästä sen pidemmälle. Sanotaan, että oli tosi mukavaa, nauretaan treffien aikana, jutellaan ja löydetään paljon yhteisiä piirteitä ja lopuksi halataan ja kävellään eri teille tietäen, että ei. Miksi ei? Mulla on ollut kiinnostusta taas enempi erääseen mieheen, ehkä toiseenkin, mutta ei niistä sitten sen koommin ole kuullutkaan pahemmin mikä on tosi harmi. Olen ottanut yhteyttä oma-aloitteisesti uudestaan ja kysellyt kahville vaikkakin vaan kavereiden kesken. Tässä vaiheessa olisi se ensijännitys pois pelistä ja pääsee ehkä syvemmin tutustumaan toiseen ihan ihmisenä. Mutta ei. Minkäs teet. Kiireitä, töitä, treenejä... Onko noi vähän liian samanlaisia ihmisiä kuin minä? :)

Sosiaalisuudesta hieman. Mun on ollut viime aikoina hirveän vaikea lähteä yksin liikkeelle. Tarvitsen jonkun ns. turvakseni, tuekseni. Kun on ollut tarpeeksi kauan itsekseen ja ystävien kanssakaan ei saa aina sovittua tapaamisia silloin kun kummallekin sopisi ja tuntuu, että muut käy koko ajan jossain ja minä kyyhötän itsekseni kotona kutomassa villasukkia tai treenaan yksin tai olen töissä tai kun ystävät kysyy hauskanpitoon niin mulla on lapsi kotona.. Hankalaa! Sitten kun kerrankin olisi aikaa niin kukaan ei ole liikenteessä, tavoitettavissa, en saa edes puolen tunnin kahviseuraa kahvilaan.

Kun lapsen kanssa lähtee leikkipuistoon, tuntuu, että ympärillä on erilaisia sisäpiirejä. Niihin on vaikea päästä sisään kun ei tunne ketään ennestään. Käyn pikku-E:n kanssa leikkipuistoissa kun aikaa on, kerran kahdesti viikossa ehkä. Vuorotyöarjessa on oma haasteensa ja kotona on kotityöt tehtävänä ja siinä samalla yrittää treenata omien tavoitteiden mukaisesti.

Kaikki kuvat Googlesta

Juoksukauden aloitus

Nyt se on taas aloitettu! Juokseminen! Luulin, että oon ihan rapakunnossa ja taas aivan lähtöpisteessä, mutta kuinkas kävikään viime lauantaina. Ensimmäinen juoksulenkki ilman poikaa, aikaa kului n. 35 minuuttia ja siinä ajassa juoksin 4.9km. Ei paha siis! Kun muistelen, että olen juossut tunnissa sen 10-11km niin tuohan on loistava suoritus näin ensijuoksulenkille ilman mukeloa!

Tästä on siis hyvä jatkaa! Onko muita, jotka ovat aloittaneet juoksukauden? ;)

Tästä päästäänkin siihen, että olen ostanut uudet juoksukengät. Tuossa taannoin oli GoExpo -messut ja sieltä bongasin Newtonin ihanuudet. Kalliit olivat, mutta ihan hinnan arvoiset. Päkiöiden kohdalla on pohjassa ulkonevat palikat, jotka ohjaa juoksuaskelluksen päkiöille. Juokseminen on ollut tähän asti ihan erilaista ja jopa kevyempää ja vaivalloisempaa eikä iskunvaimennuksissa ole valitettavaa. Edelliset kengät on tallessa ja ne ovat Niken lenkkarit, selkeästi raskaammat verrattuna näihin Newtoneihin. Pistin vanhat talteen tulevia mutajuoksuja varten, jolloin voin heittää vanhat huoletta roskikseen. Ja katsokaa! Miten nätit!

KK2014 -haaste

Heipparallaa taas pitkästä aikaa. Pieni motivaatiopuute ollut bloggaamisen suhteen, mutta ei hätiä. Tätä ei ole unohdettu.

Kerronkin nyt siitä, että olen aloittanut Kesäksi kuntoon 2014 -haasteen. Treeni painottuu keskivartalon lihaksiin. Haaste alkoi maanantaina 10.3. ja kestää 12 viikkoa kaikenkaikkiaan. Pienillä toistoilla lähdetty liikkeelle, liikkeitä on yhdeksän.

Ensimmäiset kolme päivää on sisältänyt kaikki yhdeksän liikettä, viisi toistoa, paitsi yksi näistä on vanha tuttu lankku ja sen kesto on ollut nyt 10-20s. Kolmen päivän välein tulee olemaan lepopäivä ja sitten nostetaan toistomääriä. Nyt mennään toistomäärissä seiskan kohdalla, eli seitsemän toistoa per liike. Liikkeitä on punnerrus, kyykky, yleisliike, vartalon kierto, ojentajadippi, selkäliike, istumaannousu, jalkojen nosto ja lankku. Tänään olisi viikko takana heti kun olen tehnyt päivän liikkeet (sitten kun Pikku-E on saatu rauhottumaan yöunille viimeistään). Toistot on vielä tosi pieniä, mutta niistähän se aina lähtee.

Tässä ohella tehdään myös crosstrainer -harjoituksia ja juoksemaankin olen päässyt kuivilla keleillä. Nyt sitä lunta on taas ja vettä ja märkää niin keskitytään toistaiseksi crossaamiseen. Katsotaan mitä nämä treenit tuo tullessaan siis. ;)

Tervetuloa Crosstrainer!

Sellainen crosstraineri kuin Kettler Axos Cross M on saapunut meille olohuoneen nurkkaan luuhaamaan. Olen tosiaan neljästi ehtinyt sillä crossaamaan tähän asti. Pientä fiksausta vaatii nyt jo toisen liikkuvan sauvan kanssa (työn alla), mutta kuitenkin erinomainen crossari hyvine ominaisuuksineen.

Aion ottaa nyt tavoitteeksi crossata kolme kertaa viikossa 20 minuutin treenein. Päivät saattaa vaihdella työvuorojen mukaan, teen mieluiten nämä treenit iltaisin, jolloin lapsi on nukkumassa (tai vähintään pysyy sängyssä heti iltasadun jälkeen). Ensimmäisillä kerroilla katsoin crossatessa When I Met Your Mother -sarjaa, jaksot ovat juurikin tuon 20 minuuttisia ja huomio siirtyy kellon vahtaamisesta televisioon ja treenaaminen tuntuu helpommalta. Erityisesti pitää kiinnittää tässä tapauksessa huomiota siihen, että vauhti pysyy vähintäänkin samana koko treenin ajan.

Kuva lainattu hintaseuranta.fi sivuilta

Ensi viikolla uskaltaudun nyt rankempaan sporttailuun rankan sairastelun jälkeen. Tässä on nyt pysytty kokonainen viikko hyvin terveenäkin. Lapsi on ollut myös hyvin ärtyisä, ja mahdoton viime aikoina, ettei oikein ole ehtinyt keskittymään itseensä juuri ollenkaan. Tästä tulee lisää asiaa erillisessä blogimerkinnässä, koska tällaisesta yhtälöstä on muodostunut taas sellainen ongelma itseäni kohtaan, jota täytyy taas lähteä kovalla työllä ja tiukalla ruokavaliolla työstämään.